Kävimme Kyproksen reissullamme muutamassa kaupungissa päiväreissulla ja Nikosia (Kyproksen pääkaupunki ja kooltaan suurin kaupunki) oli vahvimman jäljen jättänyt. Vahva jälki ei jäänyt kaupungin kulttuurista, arkkitehtuurista tai edes ruokakokemuksista vaan kaupunkia halkovasta raja-aidasta. Kaupunki on nimittäin hämmentävä muistutus siitä, mitä maiden välinen politiikka voi pahimmillaan aiheuttaa. Nikosia onkin tällä hetkellä maailman ainoa kahtia jaettu pääkaupunki.
Aluksi hieman historiaa. Kypros on maa, jossa sisäiset selkkaukset ja sotatoimet muistuttavat läsnäolollaan. Maa on ollut kiistan kohteena etenkin itsenäistymisensä jälkeen (Kypros itsenäistyi Iso-Britannian vallasta vuonna 1960), Kreikan ja Turkin kiistellessä saaren herruudesta. Maiden välinen kiista kuumeni sotatoimiin ja kulminoitui Turkin miehittäessä saaren pohjoisosan vuonna 1974. Tämä johti maan jakamiseen kahteen autonomiseen osaan: eteläiseen Kyproksen tasavaltaan, joka on EU:n jäsen sekä pohjoiseen Pohjois-Kyproksen turkkilaiseen tasavaltaan. Alueita eristää demilitarisoitu vyöhyke ja tarkat rajatoiminnallisuudet.
Suurimman muutoksen miehityksen jälkeen koki Nikosian kaupunki ja siellä myös kahtiajakautuminen näkyy kaikkein vahvimmin. Kaupunki on konkreettisesti jaettu kahtia ja sitä halkoo leveä ja tarkoin vartioitu demilitarisoitu rajavyöhyke.
Aseistettuja sotilaita ja piikkilanka-aitoja
Kävelimme kaupunkikierroksemme aikana rajavyöhykettä pitkin Nikosian eteläisellä puolella, etsien ylityspaikkaa. Ajatuksenamme oli päästä katsomaan Pohjois-Kyproksen puolella olevaa Büyük Hania ja muita historiallisia nähtävyyksiä.
Ylityspaikkaa etsiessämme en voinut olla ihmettelemättä, miten kaupunki ja sen keskusta on jaettu kahtia: rajavyöhyke on tarkasti vartioitu ja osa demilitarisoidulla alueella olevista rakennuksista on kuin pommin jäljiltä. Piikkilangalla varustettujen aitojen päällä aseistetut sotilaat tarkkailevat tympääntyneinä kaduilla vaeltavia turisteja.
Alueelta toiselle pääsi vain rajatarkastusten kautta: ylitystä sai odottaa tovin, sillä molemmin puolin viranomaiset tutkivat passia kauan ja rekisteröivät jokaisen turistin. Parinkymmenen minuutin jonottelun ja rajatoiminnallisuuksien jälkeen pääsimme pohjoiselle puolelle ja suuntasimmekin suoraan suosituimpaan nähtävyyteen, eli Büyük Haniin.
Büyük Han on ehdottomasti visiitin arvoinen, jos historia ja vanhat rakennukset kiinnostavat. Kaunis kivirakennus on ottomaanien aikaan, vuonna 1572, rakennettu karavaaniseralji, eli entisajan majatalo. Büyük Hanin keskellä on moskeija ja rakennuksen reunoja ympäröi vanhojen huoneistojen rivistöt. Yhteensä 68 huonetta jakautui kahteen kerrokseen tasapuolisesti: alempi kerros koostui kaupankäyntiä varten varatuista huoneista, kun taas toisessa kerroksessa matkalaisille tarjottiin yksinkertainen huone majoitukseen.
Nykyisin tilat on varattu turismia varten, eli matkamuistojen myyjille ja kahvilakäyttöön. Büyük Hanin käytävillä mietin miten upealta nykyään tuntuisi yöpyä pienessä mutta sympaattisessa huoneessa, jos rakennus olisi edelleen majatalokäytössä.
Büyük Hanin naapurissa, vain kivenheiton päässä, on toinen kiehtova nähtävyys, eli Selimiye-moskeija. Kyseessä on aktiivikäytössä oleva moskeija, joka on myös kokenut historiansa aikana muutoksia Nikosian kaupungin lailla. Moskeija on alun perin ollut bysanttilainen katedraali ja sen juuret juontavat aina 1200-luvulle.
Moskeijan historiaan tutkiessa ymmärtää kuinka Nikosia – ja Kypros ylipäänsä – on ollut monien valtataisteluiden kohteena. Saarta ovat hallineet niin roomalaiset, englantilaiset, Temppeliherrain ritarit, venetsialaiset kuin ottomaanitkin. Jokainen hallitsija ja valtakunta on jättänyt oman jälkensä Kyprokseen ja sen asukkaisiin.
Viimeisimmät tiedot kuitenkin kertovat Kyproksen yhdistymishaaveiden edenneen (elleivät Turkin viimeisimmät vaalit muuttaneet suuntaa) ja ehkä tulevaisuudessa voimme taas nähdä yhtenäisen Kyproksen valtion. Siihen asti voimme kävellä Nikosian katuja etsien pääsyä kaupungin toiselle puolelle ja ihmetellen piikkilanka-aitojen ja sotilaiden läsnäoloa.
Ajatusmatkalla 