Viimeiset päivät Helsingissä ovat olleet lumentäyteisiä ja on ollut mukava nähdä niin moni nauttimassa ulkoilusta. Niinpä minäkin intouduin jalkautumaan ensilumen peittämille kaupungin kaduille ja metsiin.
Ensilumen iloa
Ensilumi tuntuu joka vuosi yhtä ihmeelliseltä ja se herättää ajatusmatkailijankin syyshorroksesta. Valkean lumen tuoma valoisuus pimeisiin syysiltoihin, ja radikaali muutos luonnon värimaailmaan avaavat myös uusia mahdollisuuksia luontokokemuksia metsästävälle.
Olen aina nauttinut lumesta (jos nyt ei ihan tappopakkasia lasketa mukaan) ja lumisessa maisemassa liikkumisesta, on sitten kyseessä asutettu tai asumaton ympäristö. Myös kuvausharrastukselle tulee aina ensilumen sataessa positiivinen buusti.
Lumen myötä luonnossa havaittavien värien määrä vähenee ja kontrastit vahvistuvat (esim. ihminen tai eläin lumisessa maastossa), joten kuvaamista pääsee kokeilemaan erilaisin kamera-asetuksin.
Tuntuu, että ensilumi tuo luontoon myös erilaista hiljaisuutta. En tiedä johtuuko se lumen ääntä vaimentavasta vaikutuksesta tai jostain muusta, mutta lumisessa metsässä oleskelu on äärimmäisen rauhoittavaa. Tällöin keskittyneisyys paranee aistiärsykkeiden vähetessä ja ajatuksetkin pysyvät paremmin kasassa.
Ulkoilua Helsingin kaupunkimetsissä
Minne mennä jos luonnonpuistot ja pohjoisen aarniometsät ovat liian kaukana? Minä suosin Helsingin kaupunkimetsiä ja puistoja. Punavuorelaisena voin helposti viettää aikaa Sinebrychoffin puistossa tai Eiran rannassa.
Stadikan ympäristössä on taasen hienoja kallioita ja metsää, ja sieltä aukeaa myös suuri ja mahtava Keskuspuisto monipuolisine metsämaisemineen (jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin Keskuspuisto alkaa jo Töölönahdesta, mutta mielestäni se on kunnolla metsämäinen vasta Auroransillan jälkeen).
Nyt ensilumen jälkeen voi todeta, että Helsinki on huurteisen kaunis. Kaikki se lokakuun synkkyys on peitetty vaalealla puuterilla ja hauras lumikerros saa kaiken näyttämään kauniimmalta. Tämä kaikki saa jopa insinöörismiehen herkistymään!
Seuraaviksi päiviksi on luvattu lisää lunta, joten tieni suuntaa varmasti uudestaan ja uudestaan lähimpiin kaupunkimetsiin – ja miksei kauemmaksikin – etsimään täydellistä talvimaisemaa.
Nautihan – arvon lukija – ensilumen iloista!